Lähetyskäskyt
Jeesuksen antamat ja Raamattuun kirjoitetut viisi lähetyskäskyä on annettu eri tilanteissa. Jeesus on ollut fyysisesti kaikilla kerroilla eri paikassa.
Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 28:18-20
18.Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19.Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20.ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Selitys edelliseen:
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 28:18-20)
18.Jeesuksen lähetyskäskyä ei voitaisi milloinkaan toteuttaa ilman hänen valtaansa. Hänen läsnäolonsa (j. 20) puhui joka päivälle annettavasta voimasta. Hän oli voittanut kuoleman ja sen kautta kaiken muun vallan. ”Valta (eksçsia)” kuvaa kaikenlaista auktoriteettia, arvovaltaa. Tässä sana tarkoittaa Jeesuksen Jumalalta saamaa toimivaltaa. Hän toimii yhteisymmärryksessä Isän kanssa.
19.Kasteen sisältönä on Herralle vihkiminen ja edellytyksenä evankeliumin julistaminen ja sen vastaanottaminen. Opetuslasten ei enää ollut mentävä ainoastaan Israelin huoneen kadonneitten lammasten luo (10:6), vaan heidän tuli julistaa pelastuksen sanomaa kaikille ihmisille. ”Menkää siis” – siksi, että Herra on käskenyt, siksi, että hän on luvannut antaa heille tarvittavan voiman ja siksi, että hänen palvelijoidensa tulee tehdä kaikkensa hänelle.
20.Kastetta seuraa kaiken sen opettaminen, mitä Herra on käskenyt omiensa pitää. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan yksin. Hän jakoi taakan heidän kanssaan. Tätä osaa lähetyskäskystä kutsutaan lupaukseksi, mutta se on oikeastaan toteamus. Jokainen viimeisistä sanoista lausutaan painokkaasti. Sana ”katso” edeltää ilmausta, johon tulee erityisesti kiinnittää huomiota, mikä tulee muistaa. Sekä Jeesuksen maanpäällisen toiminnan alussa, sen aikana että sen lopussa painotetaan sitä, että hän on omiensa kanssa. Jeesukselle oli annettava nimi Immanuel, »mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme» (1:23). »Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä» (18:20). »Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti» (28:20).
Kirkkoraamattu 1933/38: Mark. 16:15-18
15.Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16.Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17.Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18.nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”
Selitys edelliseen:
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 16:15-18)
15.Evankeliumin viemisen tehtävä käsittäisi koko maailman – kaikki ihmiset. Se oli julkista julistustyötä ”(kêryssè)”, jonka hän antoi heidän tehtäväkseen. Nämä viimeiset sanat Jeesus lausui Galilean vuorella, Matt 28:16-20.
16.»Kukaan ei pelastu jonkun toisen, vaan ainoastaan oman uskonsa ja vanhurskautensa kautta. Ketään ei myöskään tuomita jonkun toisen, vaan ainoastaan oman epäuskonsa ja syntinsä tähden, kuten Kristus selvästi julistaa, Mark 16:16. Nämä sanat puhuvat meille selvästi, että jokainen uskokoon omasta puolestaan, ja toisen usko ei auta häntä yhtään, ellei hän itse usko.» (Martti Luther) Jeesuksen sanoissa on sekä lupaus että uhkaus. Ihminen itse päättää, haluaako hän omistaa ne lupauksena vai tuomiona. Sen ratkaisee ihmisen oma suhde Jeesukseen.
17.Usko ei ole seurausta tunnusmerkeistä. Usko perustuu sanaan. Merkit seuraavat sitä, joka uskoo. Lupaus riivaajien ulos ajamisesta annettiin jo aikaisemmin opetuslapsille (Matt 10:1), mutta lupaus kielilläpuhumisesta oli uusi. Sitä ei ole esiintynyt aikaisemmin evankeliumeissa, mutta se liittyi helluntaipäivänä tapahtuneeseen Hengen vuodatukseen (Apt 2:4), ja myöhemminkin.
18.Paavalilla oli myöhemmin käärmeisiin liittyvä kokemus (Apt 28:1-6). Käärme ei vahingoittanut häntä. Tässä ja edellisessä jakeessa mainitut merkit seurasivat ensimmäisiä kristittyjä (j. 20). Vaikka he eivät vahingoittuisi, se ei merkinnyt sitä, etteivät he joutuisi kokemaan kärsimystä ja tuskaa. Mutta tämän sanan laajassa merkityksessä kukaan ei vahingoittuisi siitä, mitä tapahtuisi. Ut:ssa ei ole suoranaista esimerkkiä, että joku olisi juonut myrkkyä vahingoittumatta siitä.
Kirkkoraamattu 1933/38: Luuk. 24:46-48
46.Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47.ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48.Te olette tämän todistajat.
Selitys edelliseen:
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 24:46-48)
46.Kärsiminen ja kirkkaus liittyvät yhteen tässä niin kuin muissakin yhteyksissä. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Messiaan kärsiminen ja sen jälkeen tapahtuva kirkastuminen on Raamatun päätotuus. Jumala ei voinut katsella ihmisten lunastuksen kaipuuta tarjoamatta heille apuaan.
47.”Hänen nimessänsä” – kaiken sen perusteella, mitä hänen nimensä merkitsee. Kristuksen työ ei rajoittunut vain yhteen ainoaan kansaan, vaan koski kaikkia. Opetuslasten pitäisi nyt lähteä kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia (Matt 28:19). Tämäkin oli »kirjoitettu» (j. 46), esim. Jes 49:6:ssa, jonka mukaan Herran palvelijan tehtävä ei ole vain saattaa ennalleen Jaakobin sukukuntia, vaan hän tulee olemaan myös »pakanain valkeus», niin että Jumalan pelastus ulottuu »maan ääriin asti».
48.Tästä alkoi maailmanlaajuinen lähetystyö. Heidän suuri ja ainoa tehtävänsä elämässä oli olla todistajia. Raamatun todistukseen liitettäisiin opetuslasten kokemukset. Heidän ei pitäisi puhua vain siitä, mitä he tiesivät, vaan myös kaikesta siitä, mitä he itse olivat kokeneet. Vrt. 1 Joh 1:1.
Kirkkoraamattu 1933/38: Joh. 20:21-23
21.Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.”
22.Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.
23.Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”
Selitys edelliseen:
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 20:21-23)
21.Tämä on Johanneksen syvällinen toisinto lähetyskäskystä. Se oli ylösnousseen Jeesuksen sanoma opetuslapsille. Koko maailman piti saada tietää sovituksesta Jumalan kanssa. Nämä sanat kertaavat jaetta 17:18. Jakeessa on käytetty kahta eri ”lähettää”-sanaa, ”apostellè” ja ”pempè”. Edellinen kuvaa sitä, että henkilö on erotettu tiettyyn tehtävään, kun taas jälkimmäistä sanaa käytetään aina henkilöstä, joka on jonkun toisen sanansaattaja. Isä oli siirtänyt kaiken vallan Pojalle, joka lähetti opetuslapset sanansaattajikseen.
22.Jeesuksen teko oli sekä profeetallinen että vertauskuvallinen. Juuri noina päivinä Jeesus yhdisti lähetyskäskyyn lupauksen Pyhän Hengen vuodattamisesta. He saisivat tehtäväänsä voiman korkeudesta (Luuk 24:49).
23.Jeesus tuli kantamaan ja ottamaan pois maailman synnin (1:29). Nyt hän antoi apostoleille synninpäästön vallan. Jeesuksen opetuslapsi ei voi puhdistaa ketään synnistä. Mutta niin kuin Vt m aikana pappi saattoi julistaa pitalisen puhtaaksi, Jeesuksen opetuslapsi voi julistaa syntiselle puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Kun seurakunta elää Jeesuksen tahdon mukaan, päästöavainta käytetään usein. Joutuessaan joskus kohtaamaan kovaa paatumusta kristitty voi saada vaikean tehtävän käyttää sitomisen valtaa.
Kirkkoraamattu 1933/38: Ap.t. 1:8
8.vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”
Selitys edelliseen:
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 1:8)
8.”Voima (dynamis)” viittaa Ut:ssa erityisesti Pyhän Hengen voimaan, mutta se esiintyy muissakin yhteyksissä. Voima annettiin tiettyä tarkoitusta varten, lähetystyöhön ja todistajan tehtävään. Raamatussa korostetaan voimakkaasti, että uskovat ovat todistajia (j. 22; 10:40-42). Tästä jakeesta näkyy kirjan jäsennys. Evankeliumia saarnattiin Jerusalemissa (ll. 1-7), Juudeassa ja Samariassa (ll. 8-12) ja sen jälkeen aina maan ääriin saakka (ll. 13-28), siis ensin juutalaisille, sitten samarialaisille ja vihdoin pakanoille. Kaikissa evankeliumeissa tähdennetään sitä, ettei evankeliumia saa rajoittaa yhteen kansaan eikä yhteen paikkaan. Se on vietävä kaikille ihmisille: »kaikki kansat» (Matt 28:19), »kaikkeen maailmaan», »kaikille luoduille», »kaikkialla» (Mark 16:15,20), »kaikille kansoille» (Luuk 24:47), »maailmaan» (Joh 17:18).